Mä oon taas miettinyt hetken ajatuksia pääni sisällä , ja ne vaan myllää yhtä rataa eikä hetkeksään pysähy.!
Onko mulla oikeesti mielessä niin paljon asioita että käyn ylikierroksilla, miten se voi olla mahdollista 
Okei joo tiiän et on mahdotonta unohtaa sattuneita ja tapahtuneita asioita, mut sitä vartenhan niistä jutellaa, 

Päivät on taas mennyt tosi nopeeta vauhtia, ja oon taas hymyillyt , se on ihana tunne kun on oikeesti onnelllinen ! 
Love my babys <3

En hetkeen ollut päässyt kirjoittelee ajatuksiani , en vaan saanut niitä paperille, no nyt onnistuu taas. 
 
Sanoista runoiksi. 
 
Tieten tahtoen auttamatta toista, ja samalla nujertaa se alas
muiden haluten sua samalla suudella. 
Sä halpamainen oot se on fakta sä voit udella ja kertoa asioista, 
mut ne ei hetkauta ,ne ei oo totta ,
Sä voit haluta kaiken mut se ei voi tapahtua, sä ymmärrät kaiken muttet tuskaa 
mitä muille aiheutat , jossain vaiheessa se käsi tulee vastaan joka seinän kaataa 

Joo en tiiiä mitä tarkoitan tolla,, kuhan runoilin 

Ja taas on menty vähillä yö unilla,, mutta jaksaa jaksaa !
on taas niin kuuma kesä päivä että täällä pienet on kitissy hiestä märkänä, 
mulla on ollut tänään niin jumalattoman huono päivä etten ees muista milloin raha-asiat on painanut mun mieltä
2.6 olis rahojen pitänyt tulla sosiaalitoimistosta, sieltä haetaan sen takia kun mä olen äitiyslomalla ja  mies lopettanut työt hetkellisesti selän takia, syksyyn asti.

Tänään alko mun päivä taas samalla aamulla herätys puol 7 ja syötöt, vaikka itseensä olis kuinka paljon väsyttänyt niin ei 
ylös, tupakalle,, kahvia tietty !
Tänään oli neuvola ja avauduin vähän tän hetkisestä tilanteesta, kotona, sekä parisuhteesta
juu  , ei siinä. kaikki on siis parisuhteessa hyvin ja rakkaus kukoistaa mutta, kiukuttelu ja vitutus on kummankin osa puolen tekosia., piikittelyä ja tasa vertaisuutta isän ja äidin roolissa.

Miten se riitely alkaakin heti kun lapset tulee maailmaan , johtuuko se pelosta , väsymyksestä vai tylsyydestä ?  
How know . !

Raha asioissa taas on se vikana että kun sitä rahaa ei nyt oo tullut vieläkään ja pitää soitella sinne sun tänne, 
hah,, ihankun kirjoittaisin päiväkirjaa kun asiat vaan tulee nyt niin lungisti esille ja paperille!

Jico ja Lina on olleet nyt illalla tosi kiltisti, ja oon saanut juoda kahvit ja hoitaa asiani päivä järjestyksestä,
tai melkein kaikki, yks asia joka mun pitäisi hoitaa ja saada juteltua , olis puhelu isänkanssa, mut ei....
se on taas pullo kädessä ja yksin siellä "kaidalla polulla"! JOO SARKASMIA KEHIIN , HAHAA

Juteltiin jo viikko sitten et lähettäis yhen lapsuuden ystävänkanssa otille, mut taitaa nyt vähän jäädä mun ilta kun rahaa ei oo törsättäväks näköjään FUCK FUCK FUCK. taas nähään kun mä saisin lapsen vahdin ja oman illan pitkästä aikaa. 
katsotaan sitä vielä huomenna tuskinpa näin onnekas olisin!, pessimisti ei pety !

ystävällisin terveisin , kyllästynyt moneyhai

en tiiä mut yhtäkkiä tuntuu taas siltä että kaikki olis hyvin , vaikka näin ei oo,
ehkä yritän huijata itseeni etten kokisi kipua . mun ystävä on se jolle mä kerron kaiken, ja luotan 
tosin aina nekään ei oo niinkään luotettavia olentoja, ihmiset nimittäin 
täällä maapallolla asuu niin monta sairasta kuin hyvää ihmisolentoa, eihän tää muuten pysyis tasapainossa.

mä Ihmettelen aina näitä mun mietelmiä ja runoja, niin varmaan kaikki muutkin
runot tulee esille aina iltaisin ja silloin kun kaikki paska pyörii mielessä.
taas on sellainen hetki aamulla ja päivällä että on hyvä olla, illalla taas kaikki palaa kun lapset ja mies menee nukkumaan
ja asuntoon tulee täys hiljasuus.
tää on vaan yhtä kierre polkua jossa eksyn aina välillä toiselle polulle.

tänään ajattelin isää , se on alkoholisoitunut , ja erakoitunut meistä kaikista lapsista ja asuu yksin aika lähellä meitä. rakastan sitä mut silti mietin et millainen se olisi ollut isänä jos ei olis alkoholiongelmaa 
lupasin kertoa lapsuudestani, mutta ei kaikki kuitenkaan mahtuis tähän yhteen artikkeliin , joten osaa voin avata, tuun myöhemmin kertomaan muita kun tulee mieleen.

mut joo....

lapsuus oli sitä että sai pelätä milloin pitää taas soittaa poliisit , ambulanssi tai juosta pakoon naapuriin, ikinä ei tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi.
isällä alkoholi meni meidän edelle ja pillerit. vanhemmat eros silloin vasta kun täytin 16, olivat 20 vuotta yhdessä, eikä siinä ollut kaikki ongelmat. ei isä ollut ainut vaan mäkin kehitin ongelmia teininä ollessa.
mun koulukiusaamiset, päihdeongelmat ja kiinnostus 0 , meinas keskeyttää koulun , ja syy oli vain se etten kestänyt mennä 2h yö unilla tai masentuneena kouluun yrittämään hyviä numeroita ja läpäistä täydellisin keskiarvoin peruskoulua kun musiikki oli huutanut aamuyöhön asti ja koulussa taas laitetaan kaikki mun syyksi. mä sain kaiken unohdettua kun pääsin kavereiden kanssa dokaamaan ja ehkä vähän muutakin mistä unohtaa asiat, 
muistan sen päivän aina kun isä oli pitkästä aikaa kauan selvinpäin , sen syy oli se kun olin mennyt sen lääkekaapille, 
ja nukkunut 16h putkeen kertaakaan liikkumatta ja hengitys kuin koomassa olleella, se lopetti sen juomisen ... .....hetkellisesti........
muistan kun heräsin , isä ja äiti huokaisivat helpotuksesta, ja en ollut ymmärtänyt asian vakavuutta, vaan kysynyt "mitä te siinä teette," jonka jälkeen näin kyyneleen tippuvan isältä ja äidiltä, ajatella että ymmärsin asian vakavuuden vasta kun näin isän kyyneleet ja sain ison rutistuksen , se ei meinaan koskaan itke tai näytä tunteitaan..!
äidin näin liiankin usein näyttävän tunteensa.

äiti monta kertaa tuli itkien mustelmilla ja osa tukkaa lähtenyt jo silloin kun oli 6-vuotias jossen nuorempikin ,"soita poliisit"!. kuka 6-vuotias on osannut soittaa poliisit kun isä hakkaa äitiä ? mitä mä tein siinä vaiheessa tai siskot kun äiti makaa maassa avuttomana, kun bodari lääkepäissään riehuu `? juostiin naapuriin.
mä pelkäsin silloin vain ja ainoastaan sitä että joudutaan muualle ,ja eroon toisistamme sisaruksien kesken , 
en muista ollenkaan olenko soittanut koska lapsuus on kuin kastuneita valokuvia, niistä ei saa selvää. 
totuus sekoittunut uneksi, "tästä tulikin mieleen , kun kysyin äidiltä pari vuotta takaperin , et oonko kertonut sille mun hulluimmasta unesta.? - juostiin isää karkuun autoon talvi pakkasella, ja keskimmäisellä siskolla oli iskän kumpparit jalassa, ne tippui siltä kokoajan jalasta ja päästiin kuitenkin karkuun autoon, oltiin yhtäkkiä jossain talonpihassa jossa oli oli iso kyltti TURVAKOTI , joo sainhan mä vastauksen "uneeni" - toi on kultapieni tapahtunut ei toi oo unta. 
silloin tajusin sekoittavani totuuden uneen. ja oon aina tiennyt että on kohtia joita en lapsuudestani halua muistaa, miks muuten olisin jotkut unohtanut ? aloitin psykiatrinkin uudestaan. 

musiikki rauhottaa mua, vähän kaikki eri musiikki tyylit kuuluu mun listaan ,
dubsteppi on kyllä se jota rakastan ja muut technot! 
isältäni mä oon oppinut kuunteleeman rockkia! 
mm, foggy mountain rockers, billy idol ym, artistit. 
Lapsuuden kappaleet on mielessä jotenkuten ,en muista melkein mitään sanoja mutta soundit muistan .
oli meinaa aika hullu tunne pari vuotta takaperin , kun join aamukahvia ja kuuntelin isän soittamia eri bändejä.
se tunne oli aivan sairas kun kyyneleet vaan alko virrata poskia pitkin ja sanat tulikin luonnostaan paperille,

"kitara ja kuu , ei kanssain valvo kukaan muu , kitara ja kuu , kaikki paikalleen, asettuu."

https://www.youtube.com/watch?v=Dn8tbIUSab8
on muuten loistava ja niin kaunis biisi että sanat ei osaa edes kertoa , enkä jaksa ees kirjoittaa enään , sormet syyhyää , väsymystä , tupakan himoa, sekä ikävää, joten ....

toivotan teille hyvää yötä ja meen ihan hyvillä mielin nukkumaan Jicon ja Linan viereen , 
mä rauhotun heti kun meen makkariin ja tunnen niiden rakkauden ,kuulen niiden hengityksen,
saan suudella miestäni ja kiittää kaikkea mitä mulla tällä hetkellä on , 
siskot , äiti ja kaikki joilla on paikka mun sydämessä, 
ne on mulle kaikki ! 

Hei mä aattelin alkaa kirjoittaa blogia, et jos vähän tää arki ois erinlaisempaa kun ajatella vaan että huomenna taas aamulla aikanen herätys ja oot saanut nukkua hyvällä tsägällä noin 4 tuntia.oma moka kun ei oo omaa aikaa päivisin nii illat vietän tietokoneella selaillen kirpparia ym , hmm., no kuitenkin oon nuori 20-vuotias avoliitossa oleva kaksosten äiti.
ajatus blogista lähti siitä kun masennuin taas,arki on täyttä työtä ja sitä samaa joka päivä melkeinpä , tosin ei silloin jos oon saanut itseni pihalle 4 seinän sisältä, liikkuminen on vähän hankalaa ja hajottaa mua kokoajan, kun asumme mieheni ja kaksostenkanssa, kaksiossa jossa ei ole hissiä jaa rappusia on kaksin verroin.

Lina & Jico <3

Tää on tarinaa mun elämästä niin nykyisyydestä kun menneisyydestä niistä hyvistä kuin huonoistakin hetkistä, on aika vaikeaa kertoa ja ehkä vähän sattuukin kertoa että elämääsi on kuulunut väkivaltaa, potkimista ja sattumuksia, mut haluaisin et jokainen ihminen joka on kärsinyt ja kestänyt ne kaikki kiven heitot ja olan taputtelut, pääsee vielä pitkälle, tammikuussa syntyivät kaksoset ja töitä riittää,

Mä saan intoa ja jaksan päiväni rakkaitteni takia, mutta siltikään en saa kumottua ajatuksia menneistä tai tapahtuneista asioista .