Hei mä aattelin alkaa kirjoittaa blogia, et jos vähän tää arki ois erinlaisempaa kun ajatella vaan että huomenna taas aamulla aikanen herätys ja oot saanut nukkua hyvällä tsägällä noin 4 tuntia.oma moka kun ei oo omaa aikaa päivisin nii illat vietän tietokoneella selaillen kirpparia ym , hmm., no kuitenkin oon nuori 20-vuotias avoliitossa oleva kaksosten äiti.
ajatus blogista lähti siitä kun masennuin taas,arki on täyttä työtä ja sitä samaa joka päivä melkeinpä , tosin ei silloin jos oon saanut itseni pihalle 4 seinän sisältä, liikkuminen on vähän hankalaa ja hajottaa mua kokoajan, kun asumme mieheni ja kaksostenkanssa, kaksiossa jossa ei ole hissiä jaa rappusia on kaksin verroin.

Lina & Jico <3

Tää on tarinaa mun elämästä niin nykyisyydestä kun menneisyydestä niistä hyvistä kuin huonoistakin hetkistä, on aika vaikeaa kertoa ja ehkä vähän sattuukin kertoa että elämääsi on kuulunut väkivaltaa, potkimista ja sattumuksia, mut haluaisin et jokainen ihminen joka on kärsinyt ja kestänyt ne kaikki kiven heitot ja olan taputtelut, pääsee vielä pitkälle, tammikuussa syntyivät kaksoset ja töitä riittää,

Mä saan intoa ja jaksan päiväni rakkaitteni takia, mutta siltikään en saa kumottua ajatuksia menneistä tai tapahtuneista asioista .